Hopeaa RK:n Eija Mustasaarelle tuloksin 52 + 70 = 122 kiloa sarjasta n45n/69kg.

3.10.26

Ostin uuden muumimukin, 22€. Mukin kuvituksessa on ihan pikkujoulumeininki ja uudenvuoden juhlatkin.

Muumien omintakeiseen tapaan jokainen hetki on vaalimisen arvoinen, ja kaikkein pienimmätkin saavutukset ansaitsevat tulla juhlistetuiksi rakkaudella.

Näin riehakkaasti pöydän päällä tanssivaa muumipappaa ei olla aiemmin nähtykään.

Muki sopii väritykseltään hyvin vuoden 2025 jouluoloasujen kanssa. :)

Oli vappu. 

Autossa oli ehkä 11-vuotias poika. Hänellä oli särkyvä ampulli, jonka sisällä pahanhajuista esanssia. 

Hän esitteli sitä isälleen, joka juhlatuulella. Siis lievästi kännissä. Että tää on tällainen. Tää sitten haisee. Heitänkö mää. Heitänkö?

Sitä se poika kysyi uhmakkaasti ja myös hieman epäillen ja pelokkaasti. Pyysi isältään lupaa olla miehekäs. Ymmärsi itsekin, että tilanne hieman karnevalistinen ja outo, kun isukki muutaman kaljan tuubassa. Isä sanoi että no heitä.

Heitti, tuli haju. Isä sanoi pinkeän nopeasti: Jumaliste paska haisee kun painikisoissa.

Tässä vaiheessa yksi musta mies ahdistui. Katsoi silmät suurina. Poistui äkillisesti bussista, vaikka ei ollut varmaan hänen pysäkkinsä. 

Jälkikäteen ajattelin, että ehkä hänelle tuli muistokuva entisestä kotimaastaan. Ehkä siellä oli käyty kemiallista sotaa. Ehkä hänelle oli jo lapsena opetettu, että äkilliset voimakkaat hajut kertovat vaarasta ja kuolemasta. Vaikka hän näki, että pikkupoika sen heitti ja hän olisi voinut täten päätellä tilanteen vaarattomuuden, ei järki voittanut tunnetta. Sinne lähti musta mies, bussista pois. Myös poika ja isänsä (ja  seurueessa taisi olla muitakin) poistuivat samalla. 

Olin juuri vähän aikaa sitten havainnut räystäspääskyjä lentelemässä, vaikka jokin tietty myöhäinen ajanjakso oli saavutettu. Ehkä syyskuu. Ehkä jopa lokakuun eka päivä. En muista mikä. Jokin sellainen kuitenkin, että ihan ihmetytti.

Itse asiassa olin nähnyt pääskyt juurikin jätevedenpuhdistamon kohdassa. Ehkä havaitsinkin ne juuri tämän puhelun aikana. Vittu en muista. 

Sanoin tästä äidille. Että pääskyjä edelleen, vaikka tämä aika ja kuukausi. 

Äiti sanoi todella ilkeämielisen penseästi "jaa". 

Tuntui pahalta. Tuntuu pahalta.

Ymmärrän, että äidin näkökulmasta pääskyissä ei ollut ns. mitään järkeä. Itselleni pääskyt kuitenkin tärkeitä kesälintuja. Tervapääskyn (tiedän ettei se ole oikea pääsky) kirkuna syvän kesän aito ääni. 

Ymmärrän, että ehkä se innokas tapani yhtäkkisesti puhua pääskyistä oli äidistäni vain outoa ja kiusallista. Toisen kiusallinen outo into. Vaikea siihen vastata kohteliaasti. 

C-64 -peli.

Joku juoksee metsässä (ehkä Robin hood, ehkä joku muu).

Toteutus sama kuin toisen kuusnepa-pelin Platoonin metsäosio. 

Huomaan, että se ampuu jousipyssyllä nuolen, kun painaa [jotain näppäintä].

Tuon ajan maailmassa se ampuminen ja nuolianimaatio oli jotain niin hienoa, ettei sitä osaa nykyajalle selittää.

Ammun ja ammun ja ammun. Mutta sitten mitään ei enää tapahdu. Nuolet olivat rajoitettu resurssi. Olin mitä ilmeisemmin kerännyt niitä jostain. Ja niitä oli valtava määrä. 

Edelleen, 40 vuotta myöhemmin tunnen ja muistan sen pahan mielen, että olin hassannut kaikki nuoleni kun luulin niitä olevan määrätön määrä.